The objective of this study was to analyze the associations of various individual- and environmental-related factors with subgroups of daily, frequent, moderate and low moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) among children and adolescents. Data were obtained from the Finnish School-age Physical Activity (FSPA) study 2016 from 4677 national representative 11-, 13-, and 15-year-old children and adolescents. MVPA and individual- and environmental-related factors were assessed by a questionnaire and analyzed by two-level logistic regression. Seventeen of the twenty-one variables were statistically significantly associated with MVPA. However, only three variables were statistically significant in all MVPA subgroups, whereby self-directed PA at least twice a week, fewer perceived barriers, and higher peer support increased the odds of participating in more MVPA. The results from this study showed essential differences among the MVPA subgroups, also supporting previous findings, whereby various individual- and environmental-based factors are associated with children and adolescents' levels of MVPA. Challenges to designing and implementing effective interventions are based on the need to account for individual differences within the population, as well as the varied connections between PA with different social and physical environments where children and adolescents' PA takes place. PA interventions with various actions at multiple levels are warranted.

Physical activity (PA) is recognised as one of the leading and effective strategies to prevent non-communicable diseases that boosts the immune system to fight against diseases. Closures of schools, sport clubs and facilities because of COVID-19 reduced the opportunities to participate in PA. We aimed to examine physical activity levels of late adolescents, the contexts to be physical active and its changes during the spring 2020 lockdown.A national representative sample of late adolescents in general upper secondary school (n = 2408, females = 64%, mean age = 17.2y, SD = 0.63) completed self-report online surveys on PA behaviours between March and June 2020. Multinominal logistic regression analyses were performed to identify correlates with PA, and decision tree analyses to ascertain the perceived changes on PA during lockdown based on sport club aspirations and levels of PA.Among the late adolescents, the distribution of PA frequency was 23% (0-2 days/week), 35% (3-4 days/week), 30% (5-6 days/week) and 12% (7 days/week), and differences between males and females were not statistically significant. Participation in both indoor and outdoor PA were 50 times more likely to report daily PA (OR = 54.28, CI = 15.16-194.37) than non-participation. A quarter of late adolescents were not part of a sports club, yet their PA levels increased. Although sports club members generally perceived they did less PA during lockdown, over a third of sport club members with competitive aspirations reported daily PA.Overall, most late adolescents reported their PA levels decreased during lockdown. Findings from this study continue to demonstrate factors associated with PA in the context of the COVID-19 lockdown.

Abstract BackgroundPhysical activity (PA) is recognised as one of the leading and effective strategies to prevent non-communicable diseases that boosts the immune system to fight against diseases. Closures of schools, sport clubs and facilities because of COVID-19 reduced the opportunities to participate in PA. We aimed to examine physical activity levels of late adolescents, the contexts to be physical active and its changes during the spring 2020 lockdown. MethodsA nationally represented sample of late adolescents in general upper secondary school (n=2408, females = 64%, mean age = 17.2y, SD=0.63) completed online surveys on PA between March and May 2020. Multinominal logistic regression analyses were performed to identify correlates with PA, and decision tree analyses to ascertain the perceived changes on PA during lockdown based on sport club aspirations and levels of PA. ResultsAmong the late adolescents, the distribution of PA frequency was 23% (0-2days/week), 35% (3-4days/week), 30% (5-6 days/week) and 12% (7 days/week), and differences between males and females were not statistically significant. Participation in PA both indoor and outdoor were 50 times more likely to report daily PA (OR=54.28, CI=15.16-194.37). A quarter of late adolescents not part of a sports club yet their PA levels increased. Although sports club members generally perceived they did less PA during lockdown, over a third of sport club members with competitive aspirations reported daily PA. ConclusionsOverall, late adolescents reported their PA levels decreased during lockdown. Findings from this study continue to demonstrate factors associated with PA in the context of the COVID-19 lockdown.

Urheiluseuraharrastus voi parhaimmillaan tukea nuorten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä monin tavoin. Urheiluseuraharrastaminen on suosittua suomalaisten lasten ja nuorten keskuudessa, mutta etenkin murrosikään tultaessa seuraharrastuksen lopettaminen yleistyy. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 16–20-vuotiaiden nuorten ilmoittamia urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syitä ja selvitettiin, eroavatko lopettamisen syyt erilaisissa harrastusorientaatioryhmissä eli kokeilu-, harrastus- tai kilpailumielessä seuratoimintaan osallistuneilla nuorilla. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2020 (LIITU) -kyselytutkimusta. Tässä osa-aineistossa oli mukana yhteensä 736 toisen asteen opiskelijaa (naisia 55,8 %). Lopettamisen syiden kysymyspatteristo pohjautui kansainväliseen QRA-mittariin (The Questionnaire of Reasons for Attrition). Aineiston tilastollinen analysointi suoritettiin ristiintaulukoiden Khiin neliö -testiä, z-testiä ja Cramèrin V-arvoa hyödyntäen sekä riippumattomien otosten t-testillä ja varianssianalyysillä (ANOVA). Lajiin kyllästyminen ja muu tekeminen olivat kaikissa harrastusorientaatioryhmissä kolmen yleisimmän lopettamissyyn joukossa. Kokeilu- ja harrastusmielessä urheiluseuratoimintaan osallistuneiden lopettamisen syissä korostui kilpaurheilijoita useammin se, etteivät he viihtyneet joukkueessa, heillä ei ollut riittävän hauskaa, eivätkä he pitäneet kilpailemisesta. Kilpaurheilijoilla puolestaan kavereiden kanssa vietetyn ajan puute, harjoittelun rasittavuus ja loukkaantumiset olivat muita ryhmiä yleisemmin lopettamisen syynä. Laadukkaan, ei-kilpailullisen harrastetoiminnan lisääminen seuroissa voisi olla keino vaikuttaa siihen, että suurempi osa nuorista kokisi seuratoiminnan tarjoavan mielekkään vaihtoehdon liikkumiselle. Kilpaurheilevien nuorten kohdalla harjoittelun ja palautumisen tasapainoon, urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen tulisi kiinnittää seuroissa nykyistä enemmän huomiota.